Ostin joku aika sitten huutiksesta palan ihanaa lasten lakanakangasta 60-70-luvulta.
Ja mekkohan tästä oli pakko ommella Fannille. Kaavaksi valitsin sellaisen, jota ensin voi pitää mekkona ja myöhemmin tunikana. Hihoihin laitoin uutta keltaista pallollista puuvillaa, kaula-aukkoon somisteeksi päällystetyn napin ja tällainen mekosta tuli:
Fanni oli tyytyväinen iloiseen mekkoonsa.
Kangasta jäikin vielä ja koska epäilen, ettei Fanni seuraavaa viittä vuotta halua kulkea samasta kankaasta ommelluissa vaatteissa tein pari pikkumekkoa ILONKAn puolelle myyntiin:
Koko on molemmissa 92cm, joskin ylemmän mekon todellinen koko on 86-98cm ja Fannillekin (105cm pitkä) tuo vielä mahtuu puserona.
Kaikissa mekoissa on käytetty päällystettyjä nappeja, jotka monen muun bloggailijan innoittamina tilasimme kimpassa muutaman turkulaisen bloggailijan voimin. Minna kutsuikin minut, Norppastiinan, Inkeliinan sekä Marian toisille blogitreffeille kotiinsa nappitalkoisiin. Tässä iltapäivän saldoa:
Kiitokset emännälle ja muulle seurueelle! Oli huisin hauskaa:)
Hyvää isänpäivää kaikille!
Ilona
lauantai 13. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kolmen pojan äiti täällä kuolaa aivan ihana mekkoja, ihana löytö tuo kangas. Tekemäsi napit ovat myös todella sieviä.
VastaaPoistaIhania mekkoja! Ja kyllä napsuisi heti mekko jos ei tuo pienempi ois poika. Vai voiskohan sille pukea mekon? ;)
VastaaPoistaIloisia ja aurinkoisia mekkoja
VastaaPoistaNoista mekoista tulee kyllä hyvälle tuulelle!Mahtava kangaslöytö!ja ihania nappeja myös!
VastaaPoistaMielettömän ihania mekkoja!
VastaaPoistaPäällystetyt napit on kyllä kiva lisä vaatteeseen kuin vaatteeseen. Monesti joutunut tuskailemaan kun ei löydy sopivia nappeja ja nuo ovat kyllä tuoneet siihen helpotuksen.
Onpas ihania mekkoja, niin raikkaita!
VastaaPoistaSuloiset mekot tosiaankin, ihanan löydön olet tehnyt!
VastaaPoistaHenkeä ihan salpaa kun on niin ihana mekkonen..
VastaaPoista