Keppari

Pitkästä aikaa päätin taas kirjoitella tänne. Viimeinen vuosi on ollut töiden saralla hektinen ja lasten kasvaessa myös ruuhkavuosien käsite on on konkretisoitunut kirkkaasti:) Kaikenlaisista projekteista on ollut tarkoitus postailla, mutta aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt siihen.

Tässä kuitenkin yksi alkukesän ompelus, josta muistin napata kuvat.

Naapurustossa asuu muutama tyttö, jotka ovat aivan hullaantuneet keppareista ja meidän tyttö on välillä menossa mukana, joten pitihän hänen saada oma keppari.

Tämä oli ensimmäinen keppihevostekeleeni ja käytinkin siihen täältä löytyvää ilmaiskaavaa.

Jostain keppihevosharrastajien blogeista luin, että velboa-kangas olisi omiaan tähän tarkoitukseen, mutta eipä sellaista ollutkaan sitten kovin helppoa löytää. Muistin, että minulla on autotallissa kankaita, jotka on tuomittu kirpparille ja sieltä löytyi tarkoitukseen sopiva kangas, joka oli alunperin ostettu lastenrattaiden verhoilun uusimistarkoituksessa... (nuorin menee syksyllä kouluun..).

Silmien muodon ja värin sekä harjan värin sai tyttö valita ja suunnitella mieleisekseen. Harja on villalankaa ja silmät sekä sieraimet nahkaa.

Tärkeää oli, että hepalla on aukeava suu, jotta suitset saisi sopimaan sille paremmin. Suitsiin löysin vinkkejä netistä ja ne tehtiin niistä tarvikkeista, joita kotoa sattui löytymään.

Niin että IHHAHHAA vaan!
Ilona

Sukkaoliot

Kun äiti ei saa ompelurintamalla mitään aikaiseksi, on se sentään hyvä, että edes tytär saa...

Meidän 2-luokkalaisella on huoneessaan oma Singer, joka löytyi jokunen vuosi sitten kirpparilta 10 eurolla. Sillä tyttö surruttelee päivittäin jos jonkunlaisia pehmoja jne.. Olin heittämässä rikkinäisiä ja parittomia sukkia pois, kun mieleen juolahti antaa ne tytölle askartelumateriaaliksi.

Tässä osa sukkaolioista:

Iloista viikkoa!

Ilona

Joulukoristeita

Uskaltauduin kuitenkin tekemään kävyistä kuusenkoristeita (voit lukea täältä käpyfiaskosta). Valkoista spray-maalia pintaan, sen jälkeen pinnan sively ohennetulla liimalla. Lapset osallistuivat hopeahileen ripotteluun ja lopuksi vielä jouluiset ripustusnauhat vanhaksi tuunatuilla nappikoristeilla.

Kuvat ovat mitä ovat, ilma kun on niin synkkä...

Joulukuun alussa ompelin keittiön ikkunaan jouluisen lippunauhan. Otin siitäkin pari onnetonta kuvaa.

Ompelukone on öisin surissut tauotta. Kuvia ompeluksista en ole päivisin voinut ottaa, kun lapsista kaksi on jo lomalla ja sitten joululahjat paljastuisivat... Yöllä taas valo ei riitä kuvaamiseen, joten ehkäpä palailen niihin joulun jälkeen...

Nyt jatkamaan pestyjen sohvanpäällisten silitystä,
Ilona

Joulukortit 2013

Olin joulukorttisuunnittelussa tänä vuonna jo hyvissä ajoin liikkeellä, mutta toteutus jäi taas viimetinkaan.. Olin netistä napsinut ideakuvia, joita sitten esittelin lapsille. Lapset päätyivät hamahelmikortteihin. Idea niihin löytyi täältä.

Näitä oli mukava tehdä ja meidän pian neljä vuotta täyttäväkin teki mallista monta joulukuusta. 

Kirjainleimasimet Tigeristä.

Terkuin,
Ilona

Unipussi pojalle

Tilauksesta valmistui tällä kertaa tällainen setti:

Toivottiin unipussia autoaiheella. Pitkään pähkäilin erilaisia ralli-, yms. kilpa-autoja, mutta lopulta pääyin tähän retro-VW-pakuun.

Malli on samanlainen nyörillä helmasta suljettava kuin tämä pöllö-unipussi.

Samoin tässäkin on nuo käännettävät hihansuut.

Viime viikolla päivät kuluivat ompelun sijaan, Fannin synttäriherkkuja valmistellessa.

Eilen vietettiin 12 lapsen voimalla 6-vuotispäivää.

Erityisen hyvä menekki oli näillä vaahtokarkkipupuilla, jotka bongasin täältä.

Aurinkoista viikonloppua!
Ilona

Virpojia

Minusta on ollut mukavaa jatkaa lapsuuteni virpomisperinnettä omien lasten kanssa. Niinpä eilinen kului näitä askarrellessa:

Isommat koristelivat jo itsenäisesti omat oksansa, pienin tarvitsi apua ja luovuttikin leikin isälle...

Kivaa oli, että eskaripoika ja pikkuvelikin pukeutuivat noita-asuihin. Virpomaan lähdettiin naapurin kavereiden kanssa.

Ja suklaasaaliista riittää kyllä pitkäksi aikaa...

Hyvää Pääsiäisen odotusta!
Ilona

Maja pitää saada, maja täytyy rakentaa. Siispä...

ompelemaan, koneella ompelemaan...

 Käytin sunnuntai-iltapäivän tähän. Ja käytin työhöni myös ison läjän niitä "miksi olen tämänkin ostanut" -kankaita. Mieli olisi tehnyt käyttää ihania kankaita, mutta järki vei tällä kertaa voiton, onneksi:) Tuli kangaskaappiinkin tilaa...

Kun meille tuli kerrossänky, lupasin, että alasänkyyn laitetaan verho, jotta siellä voi leikkiä majaa. Fanni on kuitenkin sekä hereillä ollessaan että nukkuessaan sen verran raisu, että tämä solmittava/irroitettava huppu tuntui paremmalta ratkaisulta.

Maja on vuoritettu, eli sisällä on aika pimeää. Ikkunan ja oven saa tarroilla helposti auki ja kiinni.

 Ikkunaluukusta voi myydä vaikka jätskiä tai leikkiä kirppistä.

Majan avajaisten kuniaksi herkuteltiin pullalla ja mehulla:)

Äidin toive olisi, että majan rakentaminen sohvatyynyistä vähenisi tämän myötä...
Ilona

Vappuvaatetta huomiseksi

Sain aamulla kuulla, että lapsilla on huomenna päiväkodissa vappunaamiaiset. Siitä asti kun uusin SK tipahti postiluukusta, on Mio toivonut minun ompelevan hänelle lehdestä löytyvän Batman-asun. Tänään iltapäivällä hän sanoi huomenna pukeutuvansa Batmaniksi, johon minä sanoin, etten millään ehdi enää tänään asua ompelemaan. Mio sanoi, että hänelle riittää musta kankaanpala, jonka hän voi solmia viitaksi... Arvatkaapa kävikö sääliksi, joten:

Eipä siinä muu auttanut. Poika on iloinen ja äiti myös. Tarvikkeet löytyivät kaikki kotoa. Viitan musta satiini on miehen viitasta, joka on ollut käytössä Halloween-pippaloissa aikana ennen lapsia... Batman-logon printtasin netistä, päällystin kontaktimuovilla ja ompelin muutamalla pistolla kiinni mustaan puseroon.

Huomenna kelpaa juhlia. Onneksi neiti tyytyi vanhaan Helinä-keijupukuunsa... olisi muuten jäänyt yö lyhyeksi:)

Nyt sohvalle löhöilemään...
Ilona

Eilinen meni parhaan ystävän polttareissa. Kotiuduin klo 04.00. Kuskina olin, joten päänsäryistä ei tarvinnut kärsiä. Mies oli unohtanut Palmusunnuntain, joten pirteänä lähdin aamuyhdeksältä ojanvarteen pajunoksia keräämään. Sitten askarreltiin miehen kanssa pikaisesti vitsat valmiiksi, jotta lapset ehtivät virpomaan. No, naapurin vanhemmatkin olivat unohtaneet virpomispäivän, joten sitten jaettiin oksat ja lapset pääsivät yhdessä virpomaan naapureille. Loppu hyvin, kaikki hyvin:)

Terkuin,
Ilona

Pyrstöjä meren asukeille

 "Minä haluan sinisen meren kuninkaan pyrstön", ilmoitti Mio aamulla. Hän on moista ennenkin toivonut, mutta olen sen sivuuttanut siinä toivossa, että se olisi ohimenevää... Ja tietysti Fannikin halusi Arielin pyrstön, mutta sen piti ehdottomasti olla vihreä. Blääh! Minulla olisi ollut miljoona mieluisampaakin juttua ommeltavana, mutta päätin kuitenkin ilahduttaa lapsia...

 Kaapista löytyi sellainen läpikuultava kangas, joka hohtaa eri sävyissä. En muista, mitä tuo matsku on nimeltään. Ostin sen reilu vuosi sitten keiju-naamiaispukua varten, mutta lapset halusivatkin silloin olla röllejä...

Kangas oli lilan sävyinen ja mietin, kuinka siitä saisi sinisen ja vihreän. Päädyin laittamaan alle vaaleansinistä ja vihreää puuvillaa, jotka kuultavat tuon "hohtokankaan" läpi. Sitten vaan väliin vielä vanulevy, vähän tikkauksia ja tarrakiinnitys vyötärölle.

Täällä onkin sitten uiskennellut koko päivän meren asukkeja. Atraimina ovat toimineet Halloween-hiilihangot:)

Ilona

Kuinka juoda rauhassa aamutee?

Kolmen pienen lapsen äitinä törmään aina vaan useammin siihen, ettei aikaa millekään omalle juurikaan löydy. Olin ladannut kaikki toiveet viime viikonloppuun, jolloin minun piti pitkästä aikaa istahtaa ompelukoneiden ääreen, mutta sitten mies otti ja sairastui. Flunssaan, mutta tiedättehän, kuinka miehet ovat flunssassa paaaaljon sairaampia kuin naiset, mikälie geenivirhe...

No, nyt meidän pikku-ukkelilla on sitten alkanut ensimmäinen "haluan olla kosketusetäisyydellä äidistä" -kausi, joten ompeluhaaveet voi nakata suoraan nurkkaan. Pelkkä aamupalan syöminen tuottaa nimittäin vaikeuksia. Tänään sitten muistin konstin, jonka eräs tuttavani, kaksosten äiti, minulle jo jokunen vuosi sitten paljasti. Tähän vaaditaan lapsi, joka osaa istua ja olla tukehtumatta pieniin leivänmuruihin.

1. Ota muovinen muki tai muu vähän syvempi ja kapeampi astia. Lautanenkin käy, mutta tällöin vapaahetkesi lyhenee, sillä vaikeustaso laskee.

2. Revi pieniä leivänpalasia (lapsen purukalustosta riippuen) mukiin.

3. Aseta lapsi lattialle mukin kanssa. (olet tietysti jo etukäteen keittänyt teevettä/kahvia valmiiksi ja levittänyt sanomalehden pöydälle)

4. Sitten käytät tosi tehokkaasti ne 10 minuuttia, jotka sinulle jäävät aamupalan nauttimiseen ja uutisotsikoiden pikaselaukseen.

5. Voit välillä tunkea muruset takaisin mukiin, jos lapsesi älyää ne heti sieltä kaataa. Ilmeisesti hauskinta nimittäin on kaivella niitä sieltä mukista käsin, siksi siis syvempi ja kapeampi astia antaa sinulle enemmän vapaa-aikaa.

6. Miinuspuolena tässä jutussa on se, että rikospaikka jää aina sotkuiseksi ja syyllinen livahtaa vähin äänin karkuun.

Valitettavasti tämä keino ei anna riittävästi aikaa ompelulle. Joten mitään valmista ompelurintamalta ette tule ihan lähipäivinä näkemään. Pitänee kehitellä tätä ideaa eteenpäin...

Meille kotiutui tällä viikolla myös ihanainen PaaPii-pupu, joka ilahdutti kovasti!

Mukavaa loppuviikkoa!
Ilona

Terveiset Kreikasta!

Kolmen viikon bloggaus- ja ompelutauko sekä netti- ja uutispimento on päättynyt ja tässä hiukan tunnelmia tauon ajalta.

Vietimme koko perheen voimin kolmen viikon loman Kreikassa. Mukana olivat myös vanhempani. Joku ehkä saattaa tietääkin, että isäni on kreikkalainen, joten kyseessä oli loma-/sukulointireissu. Edellisestä matkasta olikin jo vierähtänyt neljä vuotta, silloin Mio oli 8kk.

Lennon jälkeen vietimme Ateenassa vain muutaman palautumispäivän, jonka jälkeen suuntasimme pieneen Irian rantakylään Nafplionin lähelle. Kylässä oli yksi tietokone, jossa nettiyhteys, mutta kone oli rikki... Ylempi kuva on hotellimme parvekkeelta.


Iriassa käytimme aikamme pääasiassa uimiseen ja simpukoiden keräilyyn. Kylä oli pieni, vain yksi MiniMarket ja kaksi ruokapaikkaa, ei kauppoja, ei nettiä, rentouttavaa. Iriassa asuu lähinnä paikallisia ja lomailijatkin ovat pääasiassa kreikkalaisia. Jonkin verran keski-eurooppalaisia omistaa alueella kesäasuntoja.


Reilun viikon kestäneen rantaloman jälkeen suuntasimme kohti isäni kotikylää, joka sijaitsee Patraksen satamakaupungin ja Kalavritan vuoristokaupungin puolivälissä. Vuoristossa n. 700 metrin korkeudessa sijaitsevan kylän nimi on Platanos ja asukkaita siellä taitaa olla alle 20. Sanomattakin on selvää, ettei nettiyhteyttä löydy:) Kännykän kuuluvuuskin rajoittuu parvekkeeseen. Aiemmin sielläkin piti vielä varpistaa, että sai yhteyden ulkomaailmaan... Yllä olevassa kuvassa näkyy naapurikylä Kalanos.

Tässä talossa asuu 93-vuotias isotätini, jonka luona vietimme viikon. Tämä on myös isäni lapsuuden koti. Täällä olen viettänyt monia kesiä ja paikka on minulle hyvin rakas, vaikka talo pihoineen onkin ajan saatossa päässyt rapistumaan. Tällä kertaa Platanoksessa viettämämme aika sujui osittain vähän surullisissa ja haikeissa merkeissä, sillä isotätini meni yllättäen huonoon kuntoon ja luulenpa, ettemme enää ensi kesänä tule häntä näkemään. Lisäksi Mio sairastui kolmeksi päiväksi korkeaan kuumeeseen.

Ehdimme kuitenkin nauttia myös raikkaasta vuoristoilmasta ja mahtavista näkymistä. Tämä kuva on otettu isotädin parvekkeelta.

Ja mikä parasta, lastenkin piti käyttää mielikuvitusta leikeissään, kun ei ollut tarjolla kaikkia leluröykkiöitä, joita kotoa löytyy. Mieheni teki Miolle jousipyssyn, jolla poika sitten harjoitteli oikein olan takaa ja oppi oikein taitavaksi. (Huomatkaa kieli keskellä suuta.)

Ja Fanni mm. askarteli avustuksellani pahvilaatikosta robottinaamarin, joka päässään hän sitten kompasteli sinnikkäästi ympäriinsä...

Kaksi viimeistä päivää ennen kotimatkaa vietimme jälleen Ateenassa tätini luona. Ateena ei ole mikään ihanteellinen paikka lomailla pienten lasten kanssa, mutta pakkohan sielläkin oli tekemistä heille keksiä. Tädin asuntoa vastapäätä on onneksi puisto, josta löytyy hyvin varusteltu leikkikenttä. Muutama nähtävyyskin piti kuitenkin käydä katsastamassa, joten suuntasimme ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten aikaiselle marmorista rakennetulle stadionille, joka sijaitsee vain 10 minuutin kävelymatkan päässä tätini kotoa. Siellä sitten lapset ottivat juoksukisoja ja kiipeilivät palkintokorokkeille.

Kävimme myös yhtenä iltana Likavitos-vuorella katselemassa ylhäältä käsin Ateenaa. Fanni sanoi, että siltä näkyi koko Kreikka:)

Niin, ja mitäs meidän Mitja... Mukana reissussa hänkin oli ja nautti. Mitjan loman kohokohta taisi olla Platanoksessa vuohilauman näkeminen ja ennenkaikkea kuuleminen. Vuohien kilikellot kun saivat ukkelin kiljumaan ja pomppimaan innostuksesta aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Postailen sitten taas, kunhan olemme palautuneet öisestä kotiinpaluusta kunnolla:)

Ilona

Kesäpuuhaa

Ompelin Fannille IINUlta loppukeväästä ostetusta kukkatrikoosta hatun ja mekon. Kangas lojui kaapissa pitkään, kun jotenkaan se ei sitten kolahtanutkaan. Sitten vaan päätin, että se täytyy saada pois nurkista pyörimästä... Ensin leikkasin mekon samalla kaavalla kuin edellisen postauksen sydänmekon, tosin 10cm pidennettynä. Jäljelle jäi ihan kelpo palanen kangasta ja siitä sitten syntyi hattu. Pitkään on tehnyt mieli trikoosta kokeilla ommella hattu ja hyvinhän tuo onnistui:) (Kuvassa tosin näyttää vimpulaiselta.) Nyt täytyy kyllä sanoa, että tykkään setistä tosi paljon, eli ei ollut hukkaostos tuo kangas.

Mekon ja hatun kangas: IINU
Hatun vuori: Eurokangas
Resori: Myllymuksut

Mekon kaava: Ottobre 6/2007 Tilda-trikoomekko
(hihat lyhennettyinä, helma pidennettynä)
Hatun kaava: Ottobre 3/2009 Hermione-hellehattu

Muuten ollaankin sitten oltu lasten kanssa siellä sun täällä kesäpuuhissa. Kuralan kylämäki on yksi lasten suosikki. Keskustasta n. 10 min. ajomatkan päässä pääsee pällistelemään kaupunkilaislapsille vierasta eläimistöä ihan livenä.

Kanojen ja lehmien lisäksi löytyy possuja ja lampaita.

Eipä ennenvanhaan ollut määräyksiä keinujen turva-alueista..

Mutta jännää oli tutkailla ja kokeilla vempeleitä!

Ja hepallakin pääsi ratsastamaan:) Suosittelen kyllä kaikille lapsiperheille (ja miksei muillekin) lämpimästi tätä paikkaa. Eväät voi pakata mukaan ja löytyypä alueelta kahvilakin, jonka hinnat eivät päätä huimaa ja jossa saa huippuystävällistä palvelua.

Perjantaina kävimme myös Keskiaika-markkinoilla. Oli myös hieno elämys, erityisesti Miolle, jota kiinnosti kovasti tämä seppä. Takomista piti oikein kahteen kertaan käydä seuraamassa.

Minua kiinnosti eniten tämä häpeäpuu, mistäs näitä saisi! Meillä kyllä on "mietintätuoli", jolla käydään istumassa ja miettimässä, mikä meni pieleen, kun tuli lyötyä pikkusiskoa tai vedettyä isoveljeä hiuksista. Se ei vaan aina toimi, kun pienet pyllyt eivät siinä tahdo istua ja välillä vauvaa imettäessä en pysty vahtimaan, että siinä pysyttäisiin määrätty tovi. Tämä härveli olisi kyllä oiva ratkaisu pulmaan;) Ehdotin jo Miolle, että hankitaan moinen meidän keittiön nurkkaan.

Aurinkoisia päiviä!
Ilona