Moikka pitkästä aikaa. On ollut vähän pitkä tauko... Painiskelen täällä raudanpuutteen kanssa ja väsymys on ollut sen verran kova, etten tahdo iltaisin pysyä hereillä, joten ompelutkin ovat jääneet.
Nyt sitten puristin itsestäni vähän ompeluintoa ja sain kaavoitettua - uskokaa tai älkää - ensimmäiset piponi! Vaikka monta vuotta on jo hyvin aktiivisesti tullut ommeltua, niin olen jotenkin ajatellut, että on vaikeaa saada piposta istuva, mutta eihän se ollutkaan yhtään hankalaa! Jee!
Poika toivoi samanlaista pipoa, kuin yäkerran parhaalla kaverilla: musta, vähän lörppä ja edessä heijastava tähti. Silitettävä heijastinkangas löytyi etsinnän jälkeen askarteluliike Presentosta. Pipo on ihan mustaa trikoota kaksinkertaisena.
Tytölle samalla kaavalla perhoskankaan jämistä pipo. Nyt kun vauhtiin pääsin, niin pipoja syntyy varmaan lisääkin kaikista niistä kankaanjämistä, joita kaapit tursuilevat...
Ja sitten oli vielä pakko kokeilla kierrätyspipoa.
Kirpparilta on vuosia sitten tarttunut mukaan hempeän roosa s-kokoinen neule (0,50€), josta piti tulla tytölle pusero. Olin sen jo leikellytkin valmiiksi, mutta nyt se päätyikin pipoksi. Eteen laitoin koristeeksi niinikään kirpparilta ostetun virkatun kukkasen (1€). Tästä tuli heti tytön lemppari:)
Ja tässä vielä huono kuva alkuperäisestä neuleesta:
Nyt pitäisi vielä ommella muutama pipo lopuille perheenjäsenille.
Terkuin,
Ilona
Nyt sitten puristin itsestäni vähän ompeluintoa ja sain kaavoitettua - uskokaa tai älkää - ensimmäiset piponi! Vaikka monta vuotta on jo hyvin aktiivisesti tullut ommeltua, niin olen jotenkin ajatellut, että on vaikeaa saada piposta istuva, mutta eihän se ollutkaan yhtään hankalaa! Jee!
Tytölle samalla kaavalla perhoskankaan jämistä pipo. Nyt kun vauhtiin pääsin, niin pipoja syntyy varmaan lisääkin kaikista niistä kankaanjämistä, joita kaapit tursuilevat...
Ja sitten oli vielä pakko kokeilla kierrätyspipoa.
Kirpparilta on vuosia sitten tarttunut mukaan hempeän roosa s-kokoinen neule (0,50€), josta piti tulla tytölle pusero. Olin sen jo leikellytkin valmiiksi, mutta nyt se päätyikin pipoksi. Eteen laitoin koristeeksi niinikään kirpparilta ostetun virkatun kukkasen (1€). Tästä tuli heti tytön lemppari:)
Ja tässä vielä huono kuva alkuperäisestä neuleesta:
Nyt pitäisi vielä ommella muutama pipo lopuille perheenjäsenille.
Terkuin,
Ilona
Et ole ainoa joka painiskelee raudan puutteen kanssa...mutta obsidanii nassuun, niin toivonmukaan arvot kohenee silmissä.
VastaaPoistaJoo, tiedän. Ongelma vaan on se, että olen niille rautatableteille allerginen. Sain ihanan kokovartaloihottuman... Ilmeisesti jokin sidosaineallergia. Nyt sitten odottelen rautapiikille pääsyä:)
PoistaIhanat kuvat ja pipot! Huomaan, että blogilistani bloggareiden lapset ovat aivan kuin salaa kasvaneet :)
VastaaPoistaJoo, mä olen huomannut saman:) Se on vaan kumma kun itse ei kuitenkaan vanhene ollenkaan...
Poistauskallatko kokeilla punajuurta raakana? ;) Se hienoksi raastettuna on aika hyvä raudanlähde. Tai jos omistaa mehulingon - laittaa punajuurta, appelsiinia ja omenan.
VastaaPoistaHienoja pipoja. Pipohomma on vähän vaarallista, ne on niin kivoja jämäpalojen hukkaprojekteja ja kivan näköisiä, nopeita ja helppoja tehdä, että niitä tulee tehtyä liikaa. :D Ja joka takkiin ja housuihin sopivat, sävy-sävyyn ja sitten tehosteversiot… (Juu, meillä on muutama pipo…)
Mehulinkoa en valitettavasti omista:( Täytyy siis kokeilla tuota raastamista. Olen kyllä juonut myös paljon Floravital-juomaa. Pinaattikin alkaa tulla jo korvista ulos. Lääkäri oli sitä mieltä, että imeytymisessä saattaa olla jotain ongelmaa...
PoistaPipot tosiaan on sellaisia, että niiden tekemiseen jääpi koukkuun. Perheenjäsenillä kun on jo kylliksi, niin nyt teen sitten synttärilahjoiksi yms. =) Tuo neulekierrätyspipo on erityisen hieno! Ja itse pipon tehden säästääpi aika kivasti.
VastaaPoista