Terveiset Kreikasta!

Kolmen viikon bloggaus- ja ompelutauko sekä netti- ja uutispimento on päättynyt ja tässä hiukan tunnelmia tauon ajalta.

Vietimme koko perheen voimin kolmen viikon loman Kreikassa. Mukana olivat myös vanhempani. Joku ehkä saattaa tietääkin, että isäni on kreikkalainen, joten kyseessä oli loma-/sukulointireissu. Edellisestä matkasta olikin jo vierähtänyt neljä vuotta, silloin Mio oli 8kk.

Lennon jälkeen vietimme Ateenassa vain muutaman palautumispäivän, jonka jälkeen suuntasimme pieneen Irian rantakylään Nafplionin lähelle. Kylässä oli yksi tietokone, jossa nettiyhteys, mutta kone oli rikki... Ylempi kuva on hotellimme parvekkeelta.


Iriassa käytimme aikamme pääasiassa uimiseen ja simpukoiden keräilyyn. Kylä oli pieni, vain yksi MiniMarket ja kaksi ruokapaikkaa, ei kauppoja, ei nettiä, rentouttavaa. Iriassa asuu lähinnä paikallisia ja lomailijatkin ovat pääasiassa kreikkalaisia. Jonkin verran keski-eurooppalaisia omistaa alueella kesäasuntoja.


Reilun viikon kestäneen rantaloman jälkeen suuntasimme kohti isäni kotikylää, joka sijaitsee Patraksen satamakaupungin ja Kalavritan vuoristokaupungin puolivälissä. Vuoristossa n. 700 metrin korkeudessa sijaitsevan kylän nimi on Platanos ja asukkaita siellä taitaa olla alle 20. Sanomattakin on selvää, ettei nettiyhteyttä löydy:) Kännykän kuuluvuuskin rajoittuu parvekkeeseen. Aiemmin sielläkin piti vielä varpistaa, että sai yhteyden ulkomaailmaan... Yllä olevassa kuvassa näkyy naapurikylä Kalanos.

Tässä talossa asuu 93-vuotias isotätini, jonka luona vietimme viikon. Tämä on myös isäni lapsuuden koti. Täällä olen viettänyt monia kesiä ja paikka on minulle hyvin rakas, vaikka talo pihoineen onkin ajan saatossa päässyt rapistumaan. Tällä kertaa Platanoksessa viettämämme aika sujui osittain vähän surullisissa ja haikeissa merkeissä, sillä isotätini meni yllättäen huonoon kuntoon ja luulenpa, ettemme enää ensi kesänä tule häntä näkemään. Lisäksi Mio sairastui kolmeksi päiväksi korkeaan kuumeeseen.

Ehdimme kuitenkin nauttia myös raikkaasta vuoristoilmasta ja mahtavista näkymistä. Tämä kuva on otettu isotädin parvekkeelta.

Ja mikä parasta, lastenkin piti käyttää mielikuvitusta leikeissään, kun ei ollut tarjolla kaikkia leluröykkiöitä, joita kotoa löytyy. Mieheni teki Miolle jousipyssyn, jolla poika sitten harjoitteli oikein olan takaa ja oppi oikein taitavaksi. (Huomatkaa kieli keskellä suuta.)

Ja Fanni mm. askarteli avustuksellani pahvilaatikosta robottinaamarin, joka päässään hän sitten kompasteli sinnikkäästi ympäriinsä...

Kaksi viimeistä päivää ennen kotimatkaa vietimme jälleen Ateenassa tätini luona. Ateena ei ole mikään ihanteellinen paikka lomailla pienten lasten kanssa, mutta pakkohan sielläkin oli tekemistä heille keksiä. Tädin asuntoa vastapäätä on onneksi puisto, josta löytyy hyvin varusteltu leikkikenttä. Muutama nähtävyyskin piti kuitenkin käydä katsastamassa, joten suuntasimme ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten aikaiselle marmorista rakennetulle stadionille, joka sijaitsee vain 10 minuutin kävelymatkan päässä tätini kotoa. Siellä sitten lapset ottivat juoksukisoja ja kiipeilivät palkintokorokkeille.

Kävimme myös yhtenä iltana Likavitos-vuorella katselemassa ylhäältä käsin Ateenaa. Fanni sanoi, että siltä näkyi koko Kreikka:)

Niin, ja mitäs meidän Mitja... Mukana reissussa hänkin oli ja nautti. Mitjan loman kohokohta taisi olla Platanoksessa vuohilauman näkeminen ja ennenkaikkea kuuleminen. Vuohien kilikellot kun saivat ukkelin kiljumaan ja pomppimaan innostuksesta aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Postailen sitten taas, kunhan olemme palautuneet öisestä kotiinpaluusta kunnolla:)

Ilona